tiistai 29. joulukuuta 2015

Kissakahvila Helsinki

Voi että olin innoissani, kun sain eläinlääkiksen kissakerholta sähköpostia, jossa kerrottiin, että he tulevat järjestämään excun Helsingin kissakahvilaan. Siitä asti, kun kahvila avautui, olen haaveillut siellä käymisestä, mutta sopivaa tilaisuutta ei ole tullut.

Ensivaikutelma oli rauhallinen ja kahvila oli yllättävän pieni. Tunnelma oli mukavan kotoisa ja henkilökunta tosi mukavaa. Aluksi istuimme kaikki ja söimme tilaamamme ruuat. Lopulta uskaltauduimme paijaamaan yhtä kissaa ja sen jälkeen pöydän ääreen ei palattukaan. Yksi kissoista heräsi ja heittelimme sille leluhiirtä niin, että katti kiipesi seinässä olevaa mattoa pitkin. Lopulta istuimme kaikki lattialla ringissä jutellen ja vuorotellen leikittäen ja silittäen kissoja, jotka olivat vihdoin heränneet. Puolitoista tuntia kului aivan hujauksessa! Jos et ole vielä käynyt tutustumassa kissakahvilaan, niin kannattaa mennä, olit sitten enemmän tai vähemmän kissaihminen.











keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ensimmäiset kuukauteni eläinlääkiksessä

En yhtään tiedä mistä minun pitäisi aloittaa, kun on tapahtunut niin paljon näiden ensimmäisten jaksojen aikana. Tosiaan, aloitin elokuun lopussa opiskelun Helsingin eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Viikissä. Opinnot alkoivat orientoivalla viikolla, jonka aikana tutustuin vuosikurssilaisiini, tuutoreihin ja yliopiston systeemeihin. Lisäksi joka ilta oli jotain ohjelmaa muun muassa baarikierros Sörnäisissä ja Royal Caninin sponsoroima pizzailta.

Syyskuussa alkoi sitten opinnot kahdella kurssilla: Solut ja kudokset sekä Luuoppi. Soluissa ja kudoksissa tutustuttiin erilaisiin solu- ja kudostyyppeihin sekä mikroskopoitiin. Ehdottomasti kiinnostavampi oli luuopin kurssi, jossa opeteltiin luiden ja niissä olevien rakenteiden nimiä. Ostin ylemmän vuosikurssin opiskelijalta käytettynä eläinlääketiedeaiheisin värityskirjan, jota käytin ahkerasti opetellessani luita.


Tässä tämänhetkinen haalarimerkkikokelmani. Noin puolet merkeistä olen ostanut eri ainejärjestöiltä ja toiset puolet saanut erilaisista tapahtumista esim. Limeksen approsta, A-tarjouksesta ja siitä, kun kävin luovuttamassa verta. Haalarit tulemme saamaan ennen joulua, en malta odottaa!


Seuraava kurssi oli Lihakset ja nivelet, jonka nimestä fiksuimmat voivat arvata kurssin sisällön: opettelimme lihasten nimiä, insertioita, origoita ja tehtäviä sekä nivelten rakenteita. Päivät vietimme dissektiosalissa leikellen kissoja, koiria ja hevosia. Ihan huippua!


Siirtyminen sen jälkeen Solun aineenvaihdunta -kurssiin olikin pienoinen järkytys, sillä se kurssi oli suurimmaksi osaksi pelkkiä tylsiä luentoja, plääh! No, toisaalta aineenvaihdunnan hahmottaminen on tärkeää muuan muassa eri sairauksien ymmärtämiseksi ja niiden hoitamiseksi. Ja olihan kurssin viimeinen viikko labrassa työskentelyä, joka oli itse asiassa aika hauskaa.
Teimme yhteensä viisi eri työtä: pipetin käytön harjoittelu, proteiinipitoisuuden määritys verestä, ALAT-entsyymin aktiivisuuden määritys, kolesterolin määritys seerumista sekä glukoosipitoisuuden määritys entsymaattisesti. Harjoittelimme näiden aikana muun muassa mäntäpipettien, sentrifugin ja spektrofotometrin käyttöä.

Tänään oli Solun aineenvaihdunta -kurssin tentti ja huomenna alkaa Neurobiologian kurssi. Tämä onkin sitten viimeinen kurssi ennen joululomaa. Neurobilsan tentin jälkeen vielä vikana koulupäivänä käydään tutustumassa tuotantoeläinsairaalaan Mäntsälän Saarella - supersiistiä! Sitten alkaakin pitkään odotettu joululoma. Tähän loppuun vielä pari kuvaa Yetistä, joka ihmetteli suuresti, kun räpsin kuvia haalarimerkeistäni.

















sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kävelyretki Nuuksiossa

Terve vaan kaikille piiiiitkästä aikaa! Syvimmät pahoitteluni hiljaiselosta blogin puolella. Elämässäni on nyt syksyllä tapahtunut kaikenlaista, kun siirryin yliopiston ihmeelliseen maailmaan aloitettuani opinnot Helsingin eläinlääketieteellisessä. Kerron opiskelustani joku päivä vähän enemmän, jos saisin vaikka raahattua kameran kouluun. Postausta on tylsä kirjoittaa saatika sitten lukea ilman aiheeseen liittyvää kuvamateraalia.

Tämän postauksen kuvamateriaali on eiliseltä Nuuksion kävelyretkeltä. Käppäiltiin melkein kolme tuntia Siikaniemen metsikössä. Eväänä oli herkullisia itsetehtyjä wrappejä sekä liikaa vettä. Kaikilla oli kivaa, mutta varsinkin Yetillä!


Joku saattaa ihmetellä, että mikä ihmeen hökötys Yetillä on selässään? No, kyseessä on meidän itsetekemä reppu, jonka käyttöä Yeti pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan maasto-olosuhteissa. Hyvin toimi! Aloitettiin kevyillä painoilla: lastina oli oma vesikippo sekä kuivattuja kanafileitä.


Yeti innostui välillä riehumaan keppien kanssa.


Seurailimme keltaisten merkkien viitoittamaa polkua. Olimme tietenkin unohtaneet kuinka aikaisin nykyään tulee pimeä (kellojen siirto ja kaikki...), niin illan hämärtyessä merkkien bongailu kävi aika haastavaksi. Kun lopulta päästiin autolle, oli jo todella pimeää. Kolme hurraahuutoa kännyköiden taskulampuille!


sunnuntai 23. elokuuta 2015

Vesipeto Yeti

Tässä vähän kuvia viimeviikkoiselta mökkireissulta. Yetistä on tullut kyllä reipas uimari! Enää ei koira emmi, kun puupalikka heitetään veteen, vaan se pulahtaa samantien perään. Uiminen onkin hyvä suorittaa heti lenkin jälkeen, sillä koiralla on hauskaa ja se on sitten myös varmasti väsynyt: niin sanottu win-win situation.


maanantai 17. elokuuta 2015

Yeti heinikossa

Vähän kuvia viime viikon mökkireissulta. Yeti on nyt vuoden ja yhden kuukauden ikäinen.

lauantai 15. elokuuta 2015

Dubrovnik, Kroatia

Päivä 1
Aamulla virkistävän aikainen herätys klo 4.30. Lentokoneessa uni maistui ja saavuttiin perheeni ja poikaystäväni kanssa Kroatiaan noin klo 9 paikallista aikaa. Onneksi bussissa oli ilmastointi, sillä ajomatka hotellille olisi muuten ollut hikinen. Hotellilla odotti ikävä yllätys: jouduttiin odottamaan huoneita nelisen tuntia... No, eikun matkatavarat säilöön, nopea vaatteidenvaihto kevyempään ja mentiin tutkimaan hotellialuetta. Mentiin poikaystävän kanssa lounaalle kivan näköiseen pastaravintolaan, joka osoittautui hyvin kalliiksi. Pelkkään veteen kului 10 euroa ja jälkeenpäin todettiinkin, että olisi selkeästi pitänyt tuoda omat juotavat. Loppuaika ennen huoneidensaantia vietettiin altaalla, jonka vesi oli inhottavan viileää tällaiselle minunkaltaiselle vilukissalle. Lopulta päästiin huoneisiin ansaituille voimanokosille. Illalla ei ollutkaan ohjelmassa muuta kuin kävelyä hotellialueella ja perheen kanssa illallistaminen. Selvisi, ettei pastapaikka ollut ainoa, joka myi kallista vettä...

Päivä 2
Puoleltapäivin hotellilta lähti kuljetus Dubrovnikin kuuluisaan vanhaan kaupunkiin. Tämä Unescon maailmanperintökohde oli kyllä näkemisen arvoinen!


Ensimmäisenä suunnattiin pieneen ja pimeään akvaarioon. Pakko todeta, että paikka vaikutti vähän kurjalta, sillä akvaariot ja altaat olivat hirveän pienet. Paikalliset merenelävät olivat kuitenkin kiinnostavaa ja värikästä nähtävää.


Akvaarion jälkeen kierreltiin hetki ympäriinsä umpikujasta toiseen, kunnes päädyttiin muurikävelyn aloituspaikalle. Kaupungin muurilla kävely oli kyllä loistava tapa nähdä kaupunkia muurien sisä- sekä ulkopuolella.


Muurilta löytyi kanuunoita muistona 20 vuotta sitten päättyneestä Kroatian sodasta.


Osa tiilikatoista olivat alkuperäisiä ajalta ennen sotaa, mutta toiset taas olivat selkeästi uudempia.


Voi niitä raukkoja, jotka joutuvat uimaan veneidensä luokse, kun eivät ole saaneet laituripaikkaa. ;)


Lisää tiilikattoja!


Adrianmeren vesi oli epätodellisen turkoosia. Muurikävelyn jälkeen käytiin syömässä muurien ulkopuolella aivan superherkullista ruokaa. Itse söin mereneläväsalaatin sekä -pastan, nam! Koko päivä vierähti ihaillen vanhan kaupungin maisemia.

Päivä 3
Aamu alkoi hurjalla ohjelmalla nimittäin vesiskootteriajelulla! Poikaystävä ajoi ja minä keskityin kiljumiseen sekä "tasainen kaasu!" -lauseen hokemiseen, meno oli nimittäin villiä. Ajettiin yhden saaren ympäri, minkä aikana pysähdyttiin uimaan kahteen eri luolaan. Vaikka vesi oli aika kylmää (vilukissa tässä moi...), niin luolissa uiminen oli tosi makeeta ja ehdottomasti kylmään veteen pulahtamisen arvoista. Ajelun jälkeen kun vertailtiin eri skoottereiden hetkittäisiä huippunopeuksia (ryhmät olivat minä+poikaystävä, isä+äiti sekä veljeni) niin yllättäen meidän skootterilla oltiin ajettu ylivoimaisesti lujimpaa *facepalm*. Hurjastelun jälkeen mentiin spahan porealtaaseen lillumaan. Illalla sain kuulla päässeeni eläinlääkikseen, mikä oli ihan huippua!

Päivä 4
Palattiin takaisin Dubrovnikin keskustaan vierailulle, tällä kertaa tarkoituksena oli tsekata paikallinen ostoskeskus. Kauppoja oli aika vähän eikä keskus ollut mikään shoppailuparatiisi. Seurueen miehiä ei jäänyt harmittamaan, että visiitti jäi lyhyeksi. Sää oli onneksi mahtava ja oli mukava päästä kävelemään kaupungilla.


Päivä 5
Tälle päivälle oltiin varattu poikaystävän kanssa koko päivän kestävä laivamatka kolmelle Elafiittisaarelle 1500-luvun tyylisellä aluksella. Todellisuudessa paatti oli kuitenkin rakennettu 2000-luvulla. Ensimmäisellä saarella käveltiin ympäriinsä kolme varttia, kunnes laiva jatkoi taas matkaansa.
 

Sain otettua hienoja lähikuvia perhosista!


Matkalla ekalta saarelta seuraavalle laivan vierestä ui yksinäinen delfiini. Seuraavalla saarella käveltiin oppaan kanssa kirkolle, joka oli toiminut aikoinaan 1500-luvulla saaren asukkaiden turvapaikkana merirosvojen hyökkäysten aikana.


Törmättiin valokuvaukselliseen kissaan matkalla takaisin kirkolta.


Tältä meidän vene näytti koko komeudessaan. Aluksen nimi oli Karaka.


Kolmannella ja viimeisellä saarella oli eniten vapaa-aikaa, jonka vietimme aurinkotuoleissa löhöillen ja (niin kuin jälkeenpäin kävi ilmi) auringossa palaen. Ja kyllä äiti, olin laittanut aurinkorasvaa, en ollut vain muistanut laittaa lisää matkan aikana... Laivassa ollut buffettarjoilu oli aivan loistava, ruokaa oli monenlaista ja se oli herkullista! Käytiin kummatkin santsaamassa lisää. Paluumatkalla satamaan kaksi muusikkoa viihdyttivät meitä matkustajia esittämällä erilaisia tunnettuja lauluja eri kielillä. Valitettavasti jäi mysteeriksi, että olisivatko he osanneet mitään suomeksi.

Päivä 6
Aamulla oli rento herätys ja käytiin poikaystävän kanssa spassa. Myöhemmin lähdettiin kävelemään läheisen kylän, Orasacin, keskustaan ja takaisin. Oli siis aivan älyttömän kuuma ja hiki vain virtasi. Kävelyretken jälkeen käytiin syömässä, jonka jälkeen poikaystävä lähti taksilla lentokentälle: hänen täytyi palata aikaisemmin Suomeen, sillä hän osallistui fysiikkaolympialaisiin, jotka järjestettiin Mumbaissa. Illalla pelasin äidin ja veljieni kanssa pingistä aika huonolla menestyksellä.

Päivä 7
Lähdettiin aamulla koko perhe Lopudin saarelle päiväksi. Tapahtui pieni sekoilu, sillä menimme saarelle vahingossa veneellä, jonka joku toinen seurue oli vuokrannut koko päiväksi, hups. No, toivottavasti sen seurueen päivä ei mennyt pilalle. Me taas jäimme sitten jännittämään, että tuleeko meidän oikea kyyti hakemaan meidät pois saarelta... Makoiltiin rannalla ja syötiin herkullinen mereneläväateria, jossa oli skampeja, katkarapuja, hummeria ja simpukoita tomaatti-valkoviinikastikkeessa, slurps! Helpotukseksemme oikea kyytimme tuli hakemaan meidät saarelta ja pääsimme takaisin hotellille. Illalla täytyi mennä aikasin nukkumaan, sillä aamulla oli lähtö lentokentälle ja takaisin Suomeen. Oli upea päästä näkemään ja kokemaan uusi maa ja uusi kaupunki sekä saada nauttia meren maisemista ja antimista.