keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Ensimmäiset kuukauteni eläinlääkiksessä

En yhtään tiedä mistä minun pitäisi aloittaa, kun on tapahtunut niin paljon näiden ensimmäisten jaksojen aikana. Tosiaan, aloitin elokuun lopussa opiskelun Helsingin eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa Viikissä. Opinnot alkoivat orientoivalla viikolla, jonka aikana tutustuin vuosikurssilaisiini, tuutoreihin ja yliopiston systeemeihin. Lisäksi joka ilta oli jotain ohjelmaa muun muassa baarikierros Sörnäisissä ja Royal Caninin sponsoroima pizzailta.

Syyskuussa alkoi sitten opinnot kahdella kurssilla: Solut ja kudokset sekä Luuoppi. Soluissa ja kudoksissa tutustuttiin erilaisiin solu- ja kudostyyppeihin sekä mikroskopoitiin. Ehdottomasti kiinnostavampi oli luuopin kurssi, jossa opeteltiin luiden ja niissä olevien rakenteiden nimiä. Ostin ylemmän vuosikurssin opiskelijalta käytettynä eläinlääketiedeaiheisin värityskirjan, jota käytin ahkerasti opetellessani luita.


Tässä tämänhetkinen haalarimerkkikokelmani. Noin puolet merkeistä olen ostanut eri ainejärjestöiltä ja toiset puolet saanut erilaisista tapahtumista esim. Limeksen approsta, A-tarjouksesta ja siitä, kun kävin luovuttamassa verta. Haalarit tulemme saamaan ennen joulua, en malta odottaa!


Seuraava kurssi oli Lihakset ja nivelet, jonka nimestä fiksuimmat voivat arvata kurssin sisällön: opettelimme lihasten nimiä, insertioita, origoita ja tehtäviä sekä nivelten rakenteita. Päivät vietimme dissektiosalissa leikellen kissoja, koiria ja hevosia. Ihan huippua!


Siirtyminen sen jälkeen Solun aineenvaihdunta -kurssiin olikin pienoinen järkytys, sillä se kurssi oli suurimmaksi osaksi pelkkiä tylsiä luentoja, plääh! No, toisaalta aineenvaihdunnan hahmottaminen on tärkeää muuan muassa eri sairauksien ymmärtämiseksi ja niiden hoitamiseksi. Ja olihan kurssin viimeinen viikko labrassa työskentelyä, joka oli itse asiassa aika hauskaa.
Teimme yhteensä viisi eri työtä: pipetin käytön harjoittelu, proteiinipitoisuuden määritys verestä, ALAT-entsyymin aktiivisuuden määritys, kolesterolin määritys seerumista sekä glukoosipitoisuuden määritys entsymaattisesti. Harjoittelimme näiden aikana muun muassa mäntäpipettien, sentrifugin ja spektrofotometrin käyttöä.

Tänään oli Solun aineenvaihdunta -kurssin tentti ja huomenna alkaa Neurobiologian kurssi. Tämä onkin sitten viimeinen kurssi ennen joululomaa. Neurobilsan tentin jälkeen vielä vikana koulupäivänä käydään tutustumassa tuotantoeläinsairaalaan Mäntsälän Saarella - supersiistiä! Sitten alkaakin pitkään odotettu joululoma. Tähän loppuun vielä pari kuvaa Yetistä, joka ihmetteli suuresti, kun räpsin kuvia haalarimerkeistäni.

















sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Kävelyretki Nuuksiossa

Terve vaan kaikille piiiiitkästä aikaa! Syvimmät pahoitteluni hiljaiselosta blogin puolella. Elämässäni on nyt syksyllä tapahtunut kaikenlaista, kun siirryin yliopiston ihmeelliseen maailmaan aloitettuani opinnot Helsingin eläinlääketieteellisessä. Kerron opiskelustani joku päivä vähän enemmän, jos saisin vaikka raahattua kameran kouluun. Postausta on tylsä kirjoittaa saatika sitten lukea ilman aiheeseen liittyvää kuvamateraalia.

Tämän postauksen kuvamateriaali on eiliseltä Nuuksion kävelyretkeltä. Käppäiltiin melkein kolme tuntia Siikaniemen metsikössä. Eväänä oli herkullisia itsetehtyjä wrappejä sekä liikaa vettä. Kaikilla oli kivaa, mutta varsinkin Yetillä!


Joku saattaa ihmetellä, että mikä ihmeen hökötys Yetillä on selässään? No, kyseessä on meidän itsetekemä reppu, jonka käyttöä Yeti pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan maasto-olosuhteissa. Hyvin toimi! Aloitettiin kevyillä painoilla: lastina oli oma vesikippo sekä kuivattuja kanafileitä.


Yeti innostui välillä riehumaan keppien kanssa.


Seurailimme keltaisten merkkien viitoittamaa polkua. Olimme tietenkin unohtaneet kuinka aikaisin nykyään tulee pimeä (kellojen siirto ja kaikki...), niin illan hämärtyessä merkkien bongailu kävi aika haastavaksi. Kun lopulta päästiin autolle, oli jo todella pimeää. Kolme hurraahuutoa kännyköiden taskulampuille!