perjantai 12. elokuuta 2016

Navettaharjoitteluni: 2 viikkoa mansikkien kanssa

Ammuuta vaan kaikille! Heti koulun loputtua kesäkuussa suuntasin seuraavana aamuna puoliseitsemäksi Klaukkalaan navettahommiin. Navetta oli noin 30 lypsylehmän kokoinen vanha parsinavetta. Parsinavetta tarkoittaa siis sellaista, jossa naudat ovat kiinni omilla paikoillaan ruokintapöydän edessä. Kesäisin ne laiduntavat ja otetaan sisälle parteen vain lypsyn ajaksi kaksi kertaa päivässä, kun taas talvisin lehmät ovat koko ajan kiinni.


Navetassa oli myös vasikoita, joista nuorin oli vasta viikon vanha. Vasikat olivat hauskoja otuksia: osa ujoja ja osa taas rasittavan uteliaita niiden tullessa imemään haalarin lahkeita, kun yritti siivota niiden karsinaa. Vasikoilla on luonnostaan valtava tarve imeä ja niiden pitääkin päästä toteuttamaan tarvettaan, muuten ne saattavat aiheuttaa hankaluuksia imiessään toisia nautoja aikuisina.


Navetan lehmätkin olivat pääsääntöisesti oikein mukavia. Ei mennyt kuin pari kolme päivää, niin tunnisti lehmät aika hyvin ja tiesi, kannattako varoa sorkkia vai ei. Päivinä, jolloin navetassa pörräsi paljon kärpäsiä, muutama lehmä oli vähän levottomampi, varsinkin, kun utareita räpläsi tällainen kokematon harjoittelija kuten minä. Suurin osa lehmistä oli kuitenkin lauhkeita ja oikein mukavia käsiteltäviä.


Lypsäminen tapahtui putkilypsykoneilla, jollaisesta on kuva tuossa alla. Kone tuotiin katossa olevia kiskoja pitkin lehmän viereen ja maito- sekä ilmaletkut kiinnitettiin katossa oleviin putkiin. Sitten kone napsautettiin päälle ja nännikupit kiinnitettiin lehmän vetimiin. Tämä oli kuulkaa aika jännittävää hommaa, kun lehmillä on niin erilaisia utareita. Muutamalla oli oikein kivat, erillään olevat, pitkät ja korkealla maasta olevat vetimet, joihin oli oikein helppo kiinnittää ne nännikupit. Mutta näitä yksilöitä olikin sitten vain muutama. Joillain utare roikkui ihan maassa asti, jolloin piti kamalassa kyyryssä kurotella niitä vetimiä. Osalla taas vetimet olivat lyhyet tai aivan kiinni toisissaan, jolloin nännikupit irtosivat helposti, kun yritti saada muita kiinni. Oli kyllä hikistä hommaa! Noin viikon jälkeen olin jo niin taitava, että hoidin lypsyt itsenäisesti, kun emäntä teki muita töitä navetassa.


Lehmiä haettaessa laitumelta huudettiin LEEEHMÄ HOOI!, joka tuntui aluksi aika hölmöltä ja nololta, mutta kyllä siihen sitten tottui. Lehmiä paimennettiin sellaisilla oransseilla muovisilla aurausmerkeillä. Lypsylle hakeminen laitumelta oli helppoa hommaa. Parteen kiinnittäminen sujui ihan hyvin, vaikka välillä joku lehmä lähti seikkailemaan ympäri navettaa tai kaksi lehmää tunkivat päänsä samaan välikköön.


Lehmien päästäminen/häätäminen (ilmaisu riippuu lehmästä) ulos navetasta taas oli välillä todella työlästä, sillä aina oli joitain ahneita, jotka jäivät syömään toisilta jäänyttä ruokaa. Niitä sai sitten läimiä oikein olan takaa sillä aurausmerkillä, jotta sai lehmään liikettä.


Pääsin myös näkemään eläinlääkärikäynnin harjoitteluni aikana, kun yhdelle lehmistä tuli utaretulehdus. Lypsettäessä sen vetimestä tuli munakokkelin näköistä maitoa ja hyytynyttä verta. Eläinlääkäri antoi antibioottia ja samalla käynnillä nupoutti myös yhden vasikan. Minä sain leikata saksilla vasikan sarvenaiheiden ympäriltä karvat!


Tilalla oli lehmien lisäksi muitakin eläimiä: lapinkoiria, kissoja, kanoja, kukko ja tipuja. Vähän ennen harjoitteluni alkua tilan emäntä oli hankkinut uuden kissanpennun, joka oli hirmuisen suloinen. Se oli myös älyttömän rasittava, kun se kiipesi lahkeita pitkin terävillä kynsillään, kun istuin ruokapöydän ääressä. Tämä taisi kuitenkin olla oma syyni, kun annoin pikkuisen nukkua päiväunia sylissäni.


Navettaharjoittelu oli todella mielenkiintoinen ja hyödyllinen, sillä minulla ei ollut ennen kokemusta lehmistä. Nyt uskallan kyykkiä lehmän vieressä ja osaan lypsää käsin, jos tarvitsee saada maitonäyte otettua. Tunnen oloni varmemmaksi lehmien seurassa enkä jännitä sitä, että ne esimerkiksi potkaisisivat tai hyppäisivät päälle. Harjoitteluni loputtua ehdin yön nukkua kotona, kunnes lähdin jo junalla seuraavaan paikkaan: Alavudelle sikalaan.