lauantai 1. lokakuuta 2016

Mitä mun maailmaan kuuluu?

Maailmaani kuuluu ihan hyvää ja kaikkea jännää. Aloitin toisen vuoden opinnot eläinlääkiksessä ja muutin samalla pois kotoa yhteen poikaystäväni kanssa. Olen tuntenut itseni hyvin aikuiseksi suunnitellessani arkeamme, käydessäni kaupassa ja hankkiessani meille muun muassa omat vakuutukset. Hirveän jäntskää ja aikuismaista.






Opiskelut ovat alkaneet rullata mukavasti. Vuosi alkoi eläinten kliinisellä ravitsemustieteellä, jonka tentti oli alkuviikosta. Lisäksi svenska kurs alkoi. Den har gått bra. Jag tycker om vår lärare och lektioner har varit avslappnade. Också uppsatser har inte varit för svårt att göra. Suomeksi vielä sama: ruotsin opiskelu on ollut ihan jees. Viime viikolla alkoivat yleisen bakteriologian sekä genetiikan kurssit, joiden loputtua onkin kahden viikon syysloma. Onneksi tein maatilaharjoitteluni jo kesällä, niin ei tarvitse kuin lomailla. Ja nukkua. Koska väsyttää. Tosin se taitaa kuulua tähän opiskelijaelämään, varsinkin eläinlääkiksessä. Lisäksi lähdemme äidin kanssa pitkäksi viikonlopuksi Englantiin tarkistamaan, että sinne opiskelemaan muuttanut paras kaverini on vielä järjissään ja hengissä. Lomaa siis odotellessa.


Muutimme tosiaan kolmistaan Yetin ja poikaystäväni kanssa Hoasin kaksioon Otaniemeen, sillä poikaystävä opiskelee täällä Aallossa. Muuttamista auttoi suunnattomasti kaikki ne huonekalut ja tavarat, jotka saimme perheiltämme ja sukulaisiltamme, isot kiitokset niistä! Tässä koottuna vähän tähänastisia plussia ja miinuksia:

Plussat
+ Saa olla paljon rauhassa.
+ Kotona on paljon siistimpää.
+ Voi tehdä paljon hyviä kasvisruokia.
+ Voi oikeastaan tehdä mitä haluaa ja milloin haluaa.
+ Koska asunto on pieni, ei ole niin pitkä matka huoneesta toiseen.

Miinukset
- Joutuu tiskaamaan käsin.
- Pitää kuunnella naapureiden kolisteluja ja muita ääniä, koska asuu kerrostalossa.
- Saattaa kohdata teekkareita ulkoillessa tai ihmisiä rappukäytävässä.

Yetikin on ihan mallikkaasti sopeutunut (alistunut kohtaloonsa) meidän 42-neliöisessä kopissamme. Yllättävän hyvin se on itse asiassa mukautunut kerrostaloelämään: muista asunnoista kuuluvat äänet eivät häiritse sitä ja yksinkin jäädessään se on ollut nätisti. Jos ei lasketa yhtä oksennus-ripuliepisodia, mutta se nyt ei ollut Yetin syytä, että sille iski vatsatauti. Onneksi meillä on parveke, josta voi kuunnella ja tarkkailla muiden touhuja. Ja lenkkeilymaastot täällä Otaniemessä ovat tosi kivat, kun pääsee kulkemaan hiekkatietä merenrantaa pitkin. Lisäksi Yeti on päässyt nyt joka viikko yökylään vanhemmilleni, koska he ovat kinunneet Yetiä sinne. Eipä siinä mitään, Yetikin käy mielellään aina kylässä "kotikotona".

Lopuksi vielä lisää jännittäviä juttuja: olen ajattelut kirjoittaa kandidaatin tutkielmani tämän lukuvuoden aikana. Hurjan jännää. Aiheita pääsee varailemaan ensi viikolla. Meille kerrottiin, että jos kirjoittaa kandin nyt talven tai kevään aikana, niin lisensiaatin tutkielman voisi kirjoittaa jo ensi kesänä kesäkoulussa. Huhhuh. Kiitos, mutta ei kiitos. Jos nyt ensin tehdään se kandi, esitetään se ja toivutaan siitä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti